Vanha vuosi päättyy väsymyksen merkeissä. Vanha alakulokin on taas nostamassa päätään. Joulun aika on mennyt monenlaisessa touhussa ja asioita hoidellessa. Mukavaa, kun koko perhe oli koolla, mutta onhan se rankkaa olla koko ajan "ohjelmoitu". Huoli äidin kunnosta ja pärjäämisestä on taas pinnalla. Kukapa muukaan asioita hoitaisi, kuin minä. Tai ainakin rakkaiden veljieni mielestä minun tulee kantaa vastuu... asunhan lähimpänä äitiämme. Puhelimet on kuitenkin keksitty jo aika kauan sitten ja molemmilla veljeksillä on autotkin.

Viimeinen pisara taisi olla se, ettei kumpikaan veljeksistä ilmaantunut viisikymppisilleni, toinen ei edes soittanut. Minäkään en sitten soittanut jouluna heille. Toinen sitten joulun jälkeen toivotteli hyvää joulun jälkeistä aikaa, liekö alkanut omatunto koputtaa.

Vanhassa työpaikassa on tulossa kolmas huonon kohtelun uhri. Parinkymmenen työntekijän porukassa jo kolme on saanut epäasiallista kohtelua. Ensin otetaan kaikki mehut työtekijästä ja sitten heitetään raakki pois. Jonkun pitäisi jo puuttua asiaan. Vain ne kiipijät ja nuoleskelijat porskuttavat.

Mitäkö odotan tulevalta vuodelta. Hetken hengähdystä arjen murheisiin. Mutta siihen on tyydyttävä, mitä minulle annetaan. Kesää ja valoa kohti mennään, eiköhän se vielä elämä iloksi muutu hetken notkahduksen jälkeen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !