Kaksi lähiopetuspäivää takana, kaksi haastattelua ja ylen määrin lappuja täytettynä. Mistä minä kaivan pakollisen harjoittelu / työpaikan, jotta voin antaa näyttösuoritukseni? Ahdistaa. Viime kerralla vastasimme kyselyyn atk-taidoista. Olipa hauska huomata, että vaikka päivittäin käytänkin konetta, niin mitään vaadituista osa-alueista en osaa lainkaan. Sama saattaa olla edessä, kun ruotsin puhekurssi alkaa. Osaan kyllä ruotsia, mutten liiketaloussanastoa.

Päätin lopettaa terapian, kun tuntui, että asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Nyt en ole niinkään varma, että tein järkevän päätöksen. Sain myös vihiä mahdollisesta työ- tai harjoittelupaikasta liittyen entiseen elämään. Sen seurauksena alkoivat taas ajatukset jyllätä. Entäs jos saankin töitä, miten käy opintojen, voinko yhdistää niitä, jaksanko, osaanko? Voi kun saisin vain olla ilman ahdistavaa päätöksen tekemistä. Mihinkä on hävinnyt nainen, joka uskalsi, osasi, jaksoi, innostui, tarttui hetkeen? Voiko yksi työuupumus ja työpaikkakiusaaminen viedä minut näin raiteilta?