Helle on hellinyt meitä kuin heinäkuussa parhaimmillaan, ja on kuitenkin vasta toukokuu. On ollut ihana seurata luonnon heräämistä. Yhdessä yössä maisema muuttui vihreäksi ja nyt kukkii jo tuomet ja omenapuutkin.

Linnuilla on riittänyt kiireitä pesänrakennuspuuhissa. Meidänkin ainukainen pönttö on saanut asukkaaksi kirjosiepon. Vuosi sitten siellä majaili talitintti.

Stressin hellitettyä, on ollut mukava pysähtyä ja huomata, ettei kaikki kauneus olekaan hävinnyt elämästä. Silmäni ovat taas auenneet näkemään. Kiikareiden, kameran ja parin lintukirjan avulla olen yrittänyt tunnistaa pihapiiriin eksyviä lintuja. Teiden varsilta taas bongailen kevään ensi kukkia. Voi, miten keltaiset rentukat loistavat ojien varsilla kilpaa auringon kanssa.

Jos nyt voittaisin lotossa pääpotin, en ostaisi uutta autoa tai matkustaisi maailman ympäri. Onnea olisi istua pienen punaisen tuvan keittiössä, jossa on pitsiverhot ikkunassa ja käsin kirjottu liina pöydällä. Aika olisi pysähtynyt, sillä kiirettä ei olisi mihinkään. Illalla saunan jälkeen istuisin pihakeinussa sireenin katveessa ja ihmettelisin luonnon kauneutta ja nauttisin olostani.