Helle on meitä hellinyt oikein kunnolla. Lämpötilat ovat parhaimpina päivinä kivunneet lähelle maagista kolmeakymmentä astetta. Ihanaa!

Olen ahminut hömppäkirjallisuutta oikein urakalla. Pokkari toisensa jälkeen siirtyy luettujen pinoon ja päätyy ajallaan kierrätykseen. Timo Sandbergin dekkarin Dobermanni sain päätökseen tänään. Jännitys säilyikin aivan viimeisille sivuille saakka. Illalla onkin taas sanaristikon vuoro, sillä hyvää dekkaria pitää vielä hetken aikaa makustella.

Olen myös kaivanut puikot esiin ja saanut aikaiseksi tyttärelleni kesäisen pitsineulospipon. Toinenkin on jo aloitettu, sillä siskokin haluaa samanlaisen. Bongasin ohjeen Yhteishyvälehdestä. Niskat kyllä muistuttavat olemassa olostaan, jos erehdyn liian kauan puikkoja heiluttelemaan. Olen yrittänyt muistaa, että hiljaa hyvä tulee, mutta... kutominen tahtoo viedä mennessään.

Päivän sanomalehdessä kerrottiin, että mustikat ovat kypsyneet täällä meilläkin päin. Eihän ne yleensä näin aikaisin. Illansuussa pukeuduin sitten metsävarusteisiin ja lähdin tarkastamaan tilannetta.

Kuvassa päivän saalis. Ei vielä tarvitse ämpärin kanssa metsään saapastella. Ehkä ensi viikolla voisi uuden katselmuksen käydä tekemässä. Osa marjoista oli oikeasti kypsiä, osa vielä punersi, mutta suurin osa oli vielä aivan vihreitä. On siis vielä hetki aikaa ennen pakastimen sulattamista. Toinen ikävä kesähomma on rastasverkkojen virittäminen marjapuskien suojaksi. Ensimmäiset marjat jo hieman punertavat, joten kohta on taas käytävä taistoon verkkojen kanssa. Sitä ennen herkuttelen kuitenkin mustikkamaidolla.