Ukkoskuurojen ja sateen tauottua suuntasin mieheni kanssa vanhaan kotikaupunkiini. Vanhalla rautatieasemalla oli kesäinen yhteislaulutapahtuma, jossa esiintyi:

Mikko Alatalon hauskojen juontojen lomassa laulettiin paljon tuttuja kappaleita. Niitä kuunnellessa tuli mieleen, että isä olisi pitänyt, jos olisi saanut elää. Saarenmaan valssia laulettiin sekä suomeksi että viron kielellä; Känkkäränkkää lapsille, Suojelusenkeliä meille vanhemmille, Maalaispoika, Viivy vielä hetki jne.

Asema-aukiolla oli pystytetty myös myyntikojuja, joista saattoi ostaa mm. koruja, tilkkutöitä, lettuja, virvokkeita ja tietysti metrilakuja:) Väkeäkin oli mukavasti.

Tapahtumaan oli järjestetty myös kyyti maksua vastaan:

Lättähatussa piti oikein käydä sisällä haistelemassa tunnelmaa, vaikka itse olinkin autolla liikenteessä. Tuttu lättähatun tuoksu tuli vastaan jo ovella. Kahdeksankymmentäluvun alussa koulumatkat sujuivat rattoisasti lättähatun tiiviissä tunnelmassa. Tupakoimattomien vaunussa istuttiin kuin "sillit suolassa" ja siellä tupakoivien vaunussa viihtyi yleensä vain yksi matkustaja ja konduktööri. Tuo ainokainen matkustaja piti usein päätepysäkillä herättää. Kuvan lättähattu on kunnostettu museojunaksi.