Eilen satoi ensilumi maahan ja peitti keltaisen pihamaan. Keittiön ikkunasta paljastui postikorttimaisema, kun valkoisten havupuiden joukossa törrötti muutama keltainen koivu. Näkymä oli aivan pakko tallentaa kameralla.

Päivällä fiksattiin suihkukaappia toimintakuntoon. Paljon tarkkaan suunniteltuja osia ja ruuvien päälle suojatulppia, vaan suihkuletkun kiinnityskohdassa muovinen kierre, joka ei kestänyt vesiletkujen kiinnitystä. Siinä kohdassa oli siis säästetty:( Myyjä ei osannut / halunnut puhelimessa ymmärtää mistä osasta on kysymys, joten tiedossa on retki lähes viidenkymmenen kilometrin päähän ostopaikkaan. Huonolla tuurilla osa pitää vielä tilata jostain "Hinkuvintiasta" ja sen saadaksemme on tehtävä vielä toinen reissu lähes viidenkymmenen kilometrin päähän. Mitä tästä opimme, osta vain kotipaikkakunnalta.

Osallistuin viime keväänä Helsingin kaupunginkirjaston 150v. juhlakirjoituskilpailuun. Jokin aika sitten kolme parasta kirjoitusta valittiin ja palkittiin. Itse pääsin niiden kahdenkymmenen parhaan joukkoon, joiden teksteistä koostetaan oikea kirja. Tuotto lahjoitetaan Planin Turvallinen oppiminen -kampanjalle. Kirja julkaistaan kuluvan syksyn aikana. Tuntuu "makeelta" ja antaa uutta intoa jatkaa kirjoittamista.

Tänään olen nettiteeveestä seurannut chileläisten kaivosmiesten pelastusoperaatiota. Tällä hetkellä jo parikymmentä miestä on saatu nostettua lähes seitsämänsadan metrin syvyydestä. Upeaa työtä kaikilta pelastusoperaatioon osallistuneilta. Kameran kuva pelastuskuilusta laittoi väkisinkin miettimään, että kuinka itse olisi tilanteesta selvinnyt. Mieleeni tuli lapsuus, kun ensimmäiset miehet kävelivät kuussa. Tuntui hienolta olla näkemässä kyseinen tapahtuma. Lapsikin jo ymmärsi, että oli tapahtunut jotain suurta. Nyt kun vertaa tämän päivän tapahtumia ja tuota kuulentoa, niin ymmärtää, miten paljon upeampi tapahtuma on tänään ollut käynnissä. Aamulla varmasti ensimmäisenä tarkastan netistä, joko pelastusoperaatio on saatu kokonaan onnelliseen päätökseen. Toivon niin!