Kesän ensimmäisestä mansikkakakusta ei tullut otetuksi kuvaa, kun oli niin kiire kakkua maistamaan. Sitten ei ollut enää mitään kuvattavaa.

Nämä mansikat päätyivät sitten pakastukseen ja hilloksi. Pakastimen sulattaminen ja marjojen siivoaminen oli mielenkiintoista puuhaa, kun lämpömittari näytti tältä:

Eipä näillä kulmilla ole tälläisiä lukemia mittarissa näkynyt minun elinaikanani. Niinpä hillot on keitetty bikineihin pukeutuneena ja välillä hikeä pyyhkien.

Olen aina rakastanut lämpimiä kesiä, mutta nyt aletaan olla sillä rajalla, että ilma voisi hieman viilentyä, edes öisin. Talossamme ei nimittäin ole ilmastointia ja öisin alkaa olla melkoisen tukalat oltavat. Onneksi edes suihkusta saa viileää vettä:)

Mansikkapuuhien lomassa olen täyttänyt ristikoita ja lueskellut taas "roskakirjoja" eli kioskihömppää. Mutta näin kesällä se on mukavaa puuhaa. Toki välillä käteen tarttuu "oikeakin" kirja. Viimeksi luin Nicholas Sparksin Onnentuojan; suosittelen muillekin. Sparksin kirjasta, Viesti mereltä, tuleekin mieleen saman niminen elokuva, jossa toisessa pääosassa on iki-ihana Kevin Kostner.