Marraskuun lopussa piti taas kaivaa joulukalenteri vintin kätköistä. Kalenterilla on ikää lähes parikymmentä vuotta. Idea siihen syntyi, kun lapseni olivat niin allergisia, ettei meille voinut ostaa suklaakalentereita. Pohjana on vanerilevy, joka on päällystetty vihreällä kartongilla. Lahjapaketit ovat kauniisti päällystettyjä ja numeroituja tulitikkulaatikoita. Sisällöksi sopivat pienet "tiimariyllätykset" ja namut. Itse olen käyttänyt sopivia irtokarkkeja, jotka sitten olen paketoinut "elmukelmulla" ennen rasiaan piilottamista. Eräänä vuonna tosin uhkasin, että jokaisesta luukusta löytyy lappu, jossa lukee sille päivälle varattu jouluun liittyvä tehtävä (jääkaapin pesu, pikkuleipien leipominen jne), mutta jäin huutoäänestyksessä häviölle :(

Viime sunnuntaina sain sitten juhlia viisikymppisiäni oikein runsaiden kukkasten kera. Rakkaat tyttäreni olivat tilanneet minulle valokuvakirjan, johon oli tietenkin koottu kaikki noloimmat valokuvat vuosien varrelta. Kuvatekstejäkin riitti gigoloista alkaen...

Oikeasti tuo valokuvakirja oli oikein mieluinen lahja. Oli mielenkiintoista nähdä, mitä lapset ajattelivat valokuvista. Ei pahasti pieleen menneet:)

Kakkuakin juhlissa täytyy olla. Kuvassa gluteeniton peruskakku, jossa täyttenä vadelmahilloa kermavaahdon kera. Kuva on hieman epätarkka, mutta uutta ei voi enää ottaa:)

Juhlia varten kaivoin komerosta tavaroita elämäni varrelta. Kuvassa on ensimmäinen joululahjani.

Oli mukavaa olla hetken aikaa juhlittuna "sankarina", muistella vanhoja juttuja ja tavata läheisiä ja ystäviä. Suosittelen muillekin! Nyt jaksaa taas pitkään ahertaa arjessa.