Lumet ovat sulaneet vauhdilla, vaikka vielä pari viikkoa sitten veikkasin, että vielä juhannuksenakin pihassa on lunta. Omenapuita ja marjapensaita on leikattu ja pian pääsen tarttumaan haravan varteen. Kukkapenkki on vielä lumen vallassa, mutta säätiedotuksen lupaamat vesisateet sulattavat pian loputkin lumet.

Peipot ja joutsenet ovat saapuneet ja ensimmäiset leskenlehdet ja krookukset ovat avanneet kukkansa. Jänöjussin takia omenapuu piti suojata uudelleen. Oravakin vielä piipahtelee lintulaudalla sulassa sovussa pikkulintujen kanssa. Nyt odotellaan linnunpönttöön asukkaita. Vuosi sitten siellä majaili talitintti poikineen.

Kauneinta aikaa täällä kotimäessä on omenapuiden kukinta-aika. 1950-luvun talojen lähes jokaisessa pihassa kukkivat omenapuut samaan aikaan. Lähes yhtä kaunista ja huumaavan tuoksuvaa on juhannusruusun kukinta.

Kesää odotellessa ehdin vielä hyvin maalata kuistin kaiteet ja käsitellä puuöjyllä kalusteet. Sitten alkaakin jo vihertää.