Mimosa "sullottiin" eilen taas kuljetuslaatikkoonsa ja matka kotiin alkoi maukuen auton takapenkillä. Takana on vauhdikas kissan hoitoviikko. Mimosa kotiutui meille ilmeisen hyvin, sillä loppuviikkoa kohden mentäessä, kissa alkoi ilmi selvästi komentaa meitä korottamalla ääntään. Kissa alkoi myös hyppiä, jotta saisi yöksi suljetut ovet auki. Onhan se tietysti kurjaa, kun kaikki "leikkikaverit" nukkuvat öisin, toisin kuin Mimosa itse.

Tänään on sitten tehty suursiivous talossa. Ikkunoista on pesty kissan tassujen jäljet. Matot on imuroitu ja harjattu, petivaatteet tuuletettu ja lakanat pesty. Kaikki mahdolliset kolot on imuroitu ja vielä pyyhitty kostealla. Koriste-esineetkin saivat palata omille paikoilleen. Oli monen tunnin urakka, mutta toivottavasti saimme suurimman osan kissan karvoista poistettua talosta.

Miksikä kaikki tämä siivous? No siksi, että aamulla heräsin vain "puolivaloilla" varustettuna. Vasemman silmän alunen oli kovasti turvoksissa ja silmästä vuoti vettä. Joskus 80-luvun alussa olen saanut samanlaisen reaktion hyasintista; tosin silloin molemmat silmät muurautuivat lähes umpeen ja lisänä oli puolen kropan nokkosrokko. Paraneminen kesti "vain" kaksi viikkoa antihistamiineista ja lääkärin määräämistä turhista silmätipoista huolimatta. Naukkasin heti aamulla antihistamiinia, mutta vielä tätä kirjoittaessa turvotus on ennallaan.

Epäilen aika vahvasti kissa-allergiaa. Joskus kolmekymmentä vuotta sitten Prick-testeissä kissa antoi positiivisen reaktion, mutta tähän mennessä en juurikaan ole kissojen kanssa ollut samassa tilassa. Viikolla sairastin myös kummallisen, yli 39 asteen kuumeen. Kuume nousi puolessa tunnissa korkeaksi, eikä mitään muita oireita ollut. Seuraavana päivänä kuume laski pois.

Hankalampi juttu, jos kissa-allergia on tosiasia. Kissa on nimittäin tyttäreni rakas lemmikki. Kuinka selität hänelle, että söpöllä kisulla on tästä lähtien porttikielto meille. Jää pian tyttökin tulematta vierailulle. Toisaalta mielellään minä eläisin ilman naamaturvotuksia ja ei tuo suursiivous kissan vierailun jälkeen ole mitään huvia. Hoh, hoijaa, siinäpä vasta pulma.

Huomenna suuntaamme auton kohti Tamperetta. Viemme nuorimman tyttären saaman lahjoitustelevision ja lahjoituskirjahyllyt hänen opiskelija-asuntoonsa. Tv on vanha ja niin iso, että juuri ja juuri mahtuu auton takakonttiin. Toivottavasti se kuitenkin mahtuu hissin ovesta sisään, ettei tarvitse kantaa seitsämänteen kerrokseen. Siinä saattaisi hiki hieman virrata muualtakin kuin päästä.