Pinttyneet keittiön kaapit on puunattu puhtaiksi. Koko päivä siinä meni, mutta olen ylpeä saavutuksestani. Kumma, miten puhtaat astiat saavatkin kaapit pinttymään!

Kuurauksen lomassa sain puhelun Valtionkonttorista, josta lupailtiin, että työkokeilu järjestyisi muualla, kuin vanhassa työpaikassa, josta irtisanouduin huonon kohtelun takia. Nyt odottelen kutsua työkkäriin keskustelemaan asiasta:)

Alan vaihtoakin olen mietiskellyt, tai ainakin jotain lisäkoulutusta. Nythän saattaisi opiskelu onnistua työttömyyspäivärahallakin, jos vaan kaikki kriteerit täyttää. Oppisopimuskin olisi hyvä vaihtoehto, mutta mistäpä tänä päivänä oppisopimuspaikan nappaat.

Vaikeinta tulevaisuudessa on se, etten osaa päättää mitä haluan tehdä ”isona”. Viittä vaille viisikymppisenä ei haluaisi tehdä virheratkaisuja, vaikka sanotaankin, että virheistähän sitä juuri oppii. Olen hoitanut lapsia kotona useita vuosia, olen ollut työttömänä useita vuosia, tehnyt pätkätöitä aloilla, joihin minulla ei ole koulutusta. Pikkuhiljaa tahtoisin sellaista työtä, jota osaisin tehdä. Koulutuksella saisin nostettua itsetuntoa ja osaamistani. Tiedän olevani hyvä työntekijä, jos minulle vain annetaan mahdollisuus näyttää kykyni. Eri asia oli edellinen työpaikkani, jossa sain puhua kuuroille korville ja palkaksi sain sähköpostin, jossa minua syytettiin haluttomaksi noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä.

Jotain olisi tehtävä; työttömät stressaantuvat ja masentuvat töiden ja rahan puutteen takia. Työssä vielä olevat stressaantuvat ylimitoitettujen työtehtävien takia. Eikö olisi parempi hieman jakaa työtä, ennen kuin koko kansa uupuu stressin alle.